Ilmastomuutos ja suuri huijaus

Moni maalaa mörköä seinälle ja liputtaa omaa vastuullista hyveellisyyttään kauhistellessaan sitä, että Yhdysvaltojen presidentti lunasti vaalilupauksensa.

Mistä on kysymys?
Ilmasto ja ilmastosopimus. Mutta kuinka moni tuntee ilmastosopimuksen sisällön?

Kuinka moni tuntee ilmastomuutos problematiikkaan liittyvän ilmastotieteen epävarmuustekijät? Missä määrin hiilidioksidi päästöt vaikuttavat ilmastoon tai ilmaston lämpötilaan? Yksinkertainen fakta on se, että kukaan ei tiedä. Tiedemiehet tietävät parhaiten tieteellisten päätelmiin liittyvät epävarmuustekijät. Poliitikot, aktivistit ja journalismi eivät ole kiinnostunut näistä epävarmuustekijöistä.
Tieteenfilosofian tai metodologian peruskurssin käynyt voi helposti todeta, että ilmastotiede, joka käsittelee globaalilla tasolla kysymyksiä tulevaisuuden trendeistä ei ole olemukseltaan hypoteettis-deduktiivista eksperimentaalista tiedettä. Miksi näin? yksinkertaisesti siksi, että hypoteeseja ei voi alistaa laboratoriokokeiden alaisuuteen. Kyse on kokoelmasta mallinnuksia, simulaatioita, hypoteesejä, joita ei voi useinkaan todentaa tai falsifioida. Ja jos tosiasiat eivät vastaa hypoteeseja tai prognooseja niin se ei näytä myöskään haittaavan, puhumattakaan siitä, että mittausaineistosta on eri versioita riippuen siitä kuka on valkoisessa talossa. Julkinen konsensus konstruktio aiheesta on tieteen metodologian alkeiden näkökulmasta juuri sitä mitä se on: konstruktio.
Miksi kriittisiä kysymyksiä kysyvät leimataan “kieltäjiksi”? Siinä ainakaan ole mitään tieteellisen toiminnan kannalta puolustettavaa. Mutta kyse onkin ensijaisesti politiikasta.
Mistä siis tietää, että koko ilmastomuutos koheltaminen on suuri huijaus?
Tunnustan, että yllä oleva kysymys on provosoiva ja retorisesti ehkä liian suoraviivainen suhteessa indokrinaation massiivisuuteen. Ja jos kyse on huijauksesta niin miten sellainen voisi edes olla mahdollista nykyisessä informaation aikakaudella. Se onkin ehkä aikamme hurjimpia paradokseja.
Ja vastauskin on yksinkertainen parin kysymyksen muodossa:
Kuinka monta kriittistä kysymystä tunnet, jotka kyseenalaistavat ilmastomuutos konsensuksen?
Kuinka monta kertaa olet kuullut niistä journalistisissa sisällöissä? Ja kuinka monta kertaa olet kuullut asiallista keskustelua, joissa kysymyksiin vastataan ja ehkä vastauksiakin kommentoidaan jne.?
Olenko minä tällaisten kysymysten kysyjänä nyt “epäilyksen kylväjä”, joka hidastaa tarvittavia vastatoimia tulevaa katastrofin välttämiseksi?
Jos kyse on todellakin maapallon tulevaisuuden suurimmasta haasteesta niin eikö silloin olisi aiheellista esitellä perusteellisesti vastaukset kriittisiin kysymyksiin, jotta skeptikotkin saataisiin mukaan talkoisiin? Edes vaikka yksi tunti huolellisesta tiedejournalismia kerran kymmenessä vuodessa jollakin tv-kanavalla?
Mutta ei, kuuluisat 97%, joista kukaan ei oikein tiedä keitä he ovat, ovat muodostaneet järkkymättömän loppupäätelmänsä. Ja kaikki, jotka uskaltavat epäillä ovat vähintään yhtä suuria konnia kuin tupakkatehtailijat. Ja jos nyt viimeiset 10 vuotta lämpötilat eivät ole juurikaan nousseet niin se ei haittaa.
Mistä tietää, että ilmastomuutos kohkaus on suuri huijaus?
Tieteen metodologian peruskurssi ja kysymys: kuinka monta asiallisesti muotoiltua perusteltua konsensus konstruktiota haastavaa kysymystä on nähty julkisuudessa?

Mutta jos todellakin on kyse huijauksesta ja jos kävisi niin, että se paljastuisi suurelle yleisölle, niin mitä jäisi jäljelle?

Eihän ongelmia puutu. Miten olisi esimerkiksi samankaltaisten resurssien valjastaminen sen puolesta, että vähennettäisiin todellisia ympäristösaasteita, jotka jo nyt faktisesti tappavat ennen aikaisesti miljoonia ihmisiä?

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *